Sata lintua, sata säveltä

- Sata lintua bongattu etelä-Suomessa ja kaksikymmentä pohjoisessa! huutelee Nyyrikki lähestyessään kotipihaa.

- Punarinta, sinipyrstö, kultarinta, lehtokerttu, pohjansirkka ja moni muu ovat saapuneet, luettelee Tellervo veljensä muistivihkosta. Nyyrikki sieppaa vihkon siskonsa kädestä ja menee sisälle. Hellassa palaa tuli, sillä öisin on ollut vielä pakkasta.

Kuningatar Talvi on pitänyt lujasti huurusormikkaillaan kiinni luonnosta, eikä halua vieläkään luovuttaa.

- Miksi Talvi ei lähde? kysyy Annikki.

- Se levittelee pakkasharsoa salaa öisin, kun me nukumme, toteaa Tyytikki.

- Joskus on vaikea luopua itse luomastaan taideteoksesta, sanoo Metsänhaltijatar Mielikki tyttärilleen ja lähtee ulos kampaamaan pihakiven sammaltukkaa talven roskista.

- Minä valvon kyllä ensi yön ulkona, ettei se tule pihaan, ilmoittaa Kyllikki ja saa sisarensakin innostumaan Talven karkoituksesta.

Kun Metsänhaltija Tapio tulee tilusten tarkistusreissultaan myöhään illalla kotiin, istuu viisi rahkasammalvilttiin kääriytynyttä hahmoa isolla pihakivellä. Tapio ei ole huomaavinaan, vaan menee sisälle ja hymyilee vastassa olevalle vaimolleen.

Sinä yönä ei ollut pakkasta.

Aamulla auringon noustessa kuuluu hentoa kuorsausta hirsitalon yläkerrasta. Alakerrassa hörppäävät aamuteetä Tapio ja Mielikki ja katselevat ikkunasta kun neiti Kevät etenee pihassa tanssiaskelin. Tuntuu niin mukavalta, kun on kahdenkeskistä aikaa.