Puolukkatien yksiö

Kuka muuttaa Puolukkatien yksiöön?

Puolukkatien kaksikerroksinen rivitalo odottaa viimeisiä talvivuokralaisiaan. Yöllä oo ollut pakkasta ja pohjoistuuli pudottelee koivun keltaisia lehtiä matoksi metsään ja katoksi madoille, jotka kaivautuvat syvemmälle maan uumeniin. Maanalaisissa käytävissä asustelee myös Kalle Kontiainen, musta, samettiturkkinen, huoleton ja harmiton, usein maamyyräksi luultu rauhoitettu otus. Mutta Kalle Kontiainen ei jyrsi kasvin osia, vaan herkuttelee kastemadoilla ja tuhohyönteisillä. Kallella on vahvat lapiokäpälät, joilla se juuri nyt kaivaa käytävää. Pitkä kuono haistaa eteen osuvan kuoriaisen. Rouskis, maiskis, makoisa! Sitten se putkahtaa maan pinnalle pyramidikeosta, ravistelee mullat kuononsa päältä, katselee pienen pienillä silmillään Puolukkatien yksiötä ja kuuntelee pienillä korvalehdettömillä korvillaan metsähiirten sipinää ja supinaa. Kalle Kontiainen ei ole kiinnostunut Puolukkatien talviasunnosta, se asuu mieluummin maanalaisissa käytävissään ja pitää lähistöllä olevan aukean ja villiintyneen puutarhan kuohkeana. Kalle alkaa peruuttaa perimmäisen käytävän pohjukkaan ja vie mukanaan nyhtämänsä heinätukon pesänsä pehmikkeeksi.

Puolukkatiellä on yläkerran yksiö vielä vapaana.

Kukahan mahtaa muuttaa talveksi sinne?