Lunta ja talviunta
Lunta ja unta!
Valkoista pitsiä, harsokangasta, pumpulia ja pellavaa, säihkyviä kristalleja ja pehmeää talviunta tarjolla kaikille metsän eläimille!
Metsän haltija Tapio puhaltaa torveensa kolme kertaa ja julistaa näin talven alkaneeksi koko maahan. Tapion vaimo, kaunis Mielikki tulee juoksujalkaa miehensä luo valkoisessa niittyvilla-turkissaan ja kehottaa metsänpiikoja ja renkiä siivoamaan kaikki roskat pois.
Tuulikki, Tellervo, Annikki, Tyytikki ja Nyyrikki tanssivat ensilumessa riehakkaasti, kunnes äiti, metsän emäntä, Mielikki, Marjatta, Mielotar, kehottaa heitä tarkistamaan koko seudun. Eläinten ja kasvien hyvinvointi on heidän vastuullaan ja metsän lumoava kauneus.
"Tytöt, hakekaa aitasta kanervankukkia ja katajanmarjoja, niitä tarvitaan talven aikana metsän eläinten unettomuuteen ja nivelvaivoihin!"
Vaskisella värttinällä, ahkera metsän emäntä kehrää sinistä ja punaista lankaa.
Sinisessä viitassaan, punaisissa sukissaan, hän istuu hetkeksi kannolle soittamaan simapillillään lumoavan sävelmän. Metsä kuuntelee hiljaa. Sitten jäiset pensaan oksat alkavat helistä, rannan ohut jää ritistä, honkien jähmeät rungot rumpujen lailla kumista. Koko metsä soi ja lumikeijujen laulu kuuluu kaikkiin ilmansuuntiin ja lopulta kiteytyy kuusikulmaisiksi, pitsireunaisiksi jäätähdiksi asumusten ikkunoihin.