Sadunkerääjä

Sadunkerääjä on juuri nyt metsässä. Hän kerää alkioita tarinoihinsa, ottaa palasia metsästä pellavakassiinsa: kävyn, neulasen, varvun, lehden ja hyppysellisen naavaa. Kulkiessaan metsässä, hän samalla tallentaa muistiinsa kauniita kohtia. Myös tuoksuja, kuten pihkan, suopursun, vanamon, sammaleen ja lounaistuulen.

Sadunkerääjä ripottelee uniini kaikki metsän tuoksut, kuvat ja tuulet. Aamulla kun herään, muistan unen ja tunnen metsän tuoksun. Minusta tulee sadunkertoja, tarinan kirjoittaja, näkijä ja kokija.

Heti aamulla lähden tuulen suuntaan, suopursun tuoksuun. Suolla tarpoessani opin katsomaan alas, sillä Suotar haluaa kiinnittää huomioni aluskasvillisuuteen, nappisilmillään ja suloisuudellaan.

Suotar kertoo minulle, miten voin nähdä suon ja metsän elämää. Lammen ja joen vedessä tarua ja totta. 

Minun matkani Metsänhaltijan maille on alkanut. 

Vartija Varis kraakkuu kelohongan latvassa. Huuhkaja huhuilee metsän keskellä. Kimalaiset suristavat kukasta kukkaan, heinäsirkat heinästä heinään ja uusi tuttavuuteni Aitoristikki isolla A:lla, pitää tiukasti kiinni hupustani, kaikilla kahdeksalla jalallaan.