Koivun pahkapeikko

Koivun pahkapeikko on närkästynyt. Hän ei pidä vanhasta laulusta, jossa siili menee maidolle kannut kaulassansa. Siilille ei missään nimessä saa antaa maitoa, se saa hirveät vatsakivut siitä. Mutta vettä siili tarvitsee ja lokakuussa lämpöisen kuivan talvipesän. Siili tuhisee ja vikisee ja vaaran uhatessa nostaa otsapiikkinsä pystyyn. Ja lopulta kaikki 7000 piikkiänsä ja jos sekään ei auta, kierähtää uhattu siili kerälle. Vain mäyrä on pystynyt aukaisemaan siilin piikkipallon. Pahkapeikko on nähnyt myös erikoisen jutun: siili on levittänyt sylkipalloja selkä- ja kylkipiikkeihinsä haisteltuaan tai maisteltuaan jotain uutta. Pahkapeikon mielestä koivun viereisessä risukasassa talvihorrostaan viettävä Sirja Siili on mukava ja hellyyttävän näköinen nappisilmineen ja pitkine kuonoineen. Se lyllertää hauskasti eteenpäin, syö kovakuoriaisia, lehväluteita, tuhatjalkaisia, pihtihäntäisiä, sammakoita ja jopa käärmeitä. Kerran siilihoitolassa, jossa vapaaehtoiset hoitivat sen haavoittunutta etukäpälää, ruokittiin sitä elävillä jauhomadoilla ja kostealla kissanruoalla ja jalan parannuttua se sai juosta itse kiinni eläviä torakoita.