"Kivipeikko ei syö puolukoita ja vaikka olisi syönytkin edessään olevat puolukat, riittää niitä kaikille metsän eläimille. Mustikoita, puolukoita, juolukoita, lillukoita, variksenmarjoja ja karpaloita ovat metsät täynnä, pohjoisessa hillaakin", selittää Metsänhaltija pelästyneille hiirille.
"Mutta miksi se on suu ammollaan?" vikisevät metsähiiret.
"Se kyllä näyttää siltä", naurahtaa Haltija, "mutta heittäkää pelko pois ja ottakaa tilalle seikkailumieli ja kurkistakaa rohkeasti kivipeikon kitaan!"
Metsähiiret supisevat, sipisevät ja pyörähtelevät paikallaan. Lopulta vanhin heistä kysyy:
"Miksi?"
"Sieltä saattaa löytyä hyvä ja turvallinen talvikolo teille kaikille."