Tammikuu

Pehmeää, valkoista ja hiljaista

Metsänhaltijan mailla on hiiren hiljaista. Metsähiiretkin puuhastelevat kotikoloissaan, sillä pakkanen paukkuu ulkona ja kiristelee puiden runkoja. Karhut nukkuvat sikeästi lumipeittojen alla ja sammakot lammen pohjalla horroksessa.

 Mutta metsän kätkössä, Tapion talossa, välkkyy valo. Mielikki, Tapion vaimo, keittelee pakuriteetä ja lisää kuivia männynkäpyjä hellaan. Nyyrikki, Tapion poika, on lähdössä talvisessa karhunsammal-takissaan tarkistusreissulleen. Hän käy päivittäin katsomassa metsän salaisimmat kohteet, joissa voisi olla laittomia pyydyksiä tai loukkuihin jääneitä nälkäisiä eläimiä. 

Tapion tyttäret, Annikki, Tyytikki, Kyllikki ja Tellervo hoitavat haavoittuneita metsän eläimiä sairastuvalla, joka sijaitsee luolassa, kallion sisällä. He koristelevat myös metsän kimaltavilla kristalleilla, jotka säihkyvät kaikissa saateenkaaren väreissä auringon säteiden osuessa niihin. Valo alkaa muutenkin lisääntyä ja päivä pidentyä. Tytöt tekevät lumienkeleitä polun varrelle kotiin palatessaan. Mielikki on laittanut pihaan kymmenen jäälyhtyä loistamaan merkiksi illallisesta, höyryävää sienikeittoa, uunituoretta leipää ja karpalokiisseliä. Yhteinen ateria ja arjen askareet tuovat lämpöä talven kylmyyteen. Metsänhaltija harppoo hienoissa salonkisaappaissaan kohti jäälyhtyjen valoa, sininen suloinen koira kintereillään ja tuntee lämmön läikähtävän sydämessään, kun näkee hymyilevän haltijattaren ikkunassa.